Esimerkki 1

Västra Norrskärin majakalla nähdään kiitäjä, jonka saaren miehittäjät saavat määritettyä kafferikiitäjäksi täydellisten valokuvadokumenttien kera. Merenkäynti on niin kovaa, että naapurisaaressa retkellä oleva bongari B ei pääse paikalle, mutta löytää hetken haromisen jälkeen majakan liepeiltä linnun, jonka lentorata vaikuttaa apusmaiselta. B soittaa kafferikiitäjää yhä ihasteleville havainnoijille ja kuvailee linnun lentorataa saaressa olijoille niin tarkasti ja yksityiskohtaisesti ("nyt syöksyy, nousee, kääntyi pohjoiseen, menee edelleen, nyt kääntyi etelään..") että kaikki osapuolet ovat vakuuttuneita siitä, että henkilö B seuraa varmasti oikeaa lintua.

Vastavalon ja lämpöväreilyn vuoksi bongari B ei kuitenkaan pysty näkemään linnusta juuri mitään tuntomerkkejä, mutta tietää kuitenkin 100% katsovansa kafferikiitäjää. Saako henkilö B pinnan vai ei, ja millä perusteella?"

Tässä "linnun yksilöivä piirre" on "lentorata vaikuttaa apusmaiselta", eli kovin ohut se on, mutta se kuitenkin yksilöi linnun tuossa kontekstissa...

Bongari B saa laskea pinnan.

Esimerkki 2

Västra Norrskärin majakalla nähdään kaksi kiitäjäÄ, joista toisen saaren miehittäjät saavat määritettyä vaaleakiitäjäksi täydellisten valokuvadokumenttien kera. Toinen on tervapääsky. Merenkäynti on niin kovaa, että naapurisaaressa retkellä oleva bongari B ei pääse paikalle, mutta löytää hetken haromisen jälkeen majakan liepeiltä linnuT, joiden lentorata vaikuttaa apusmaiselta. B soittaa vaaleakiitäjää yhä ihasteleville havainnoijille ja kuvailee linnun lentorataa saaressa olijoille niin tarkasti ja yksityiskohtaisesti ("nyt syöksyy, nousee, kääntyi pohjoiseen, menee edelleen, nyt kääntyi etelään..") että kaikki osapuolet ovat vakuuttuneita siitä, että henkilö B seuraa varmasti oikeaa lintua. Vastavalon ja lämpöväreilyn vuoksi bongari B ei kuitenkaan pysty näkemään linnuissa mitään tuntomerkkejä, mutta tietää kuitenkin 100% katsovansa vaaleakiitäjää.

Saako henkilö B pinnan vai ei, ja millä perusteella?"

Tällöin B siis ei ole havainnot linnuissa mitään yksilön erottavia tuntomerkkejä, (pieni väriero ei voi näkyä noissa oloissa), jolloin hän ei saa pinnaa.

Esimerkki 3

Marraskuussa on tyynenä harmaana ja ajoittain sumuisena arki-iltapäivänä Tuusulanjärvellä neljän vesilinnun parvi, joista määritetään havaintopaikalla: naaraspukuinen pilkkasiipi, nuori amerikanjääkuikka ja kaksi nuorta kuikkaa. Koska paikka on pääkaupunkiseudulla amerikanjääkuikkaa käy katsomassa kymmenet bongarit. Lintuja voi katsoa eri pisteistä sekä järven itä-, että länsirannalla. Muutama valokuvaaja viipyy paikalla koko valoisan ajan puoli viiteen asti, mutta muita bongareita tulee ja menee.

Kokenut bongari A ajaa Tervanokan rantaan ja löytää linnut 1 km:n päästä. Amerikanjääkuikka löytyy helposti erottuen kookkaampana kuikista. Muut linnut hän sivuuttaa nopeasti. Nähtyään kohteen hän kiiruhtaa eteenpäin, "tästähän ehti vielä takaisin töihin".

Bongari B ja C sekä noviisi D tulevat yhtä aikaa Vanhankylänniemeen järven länsirannalla. Kaukoputket pystytetään ja neljän linnun ryhmä löytyy helposti tyyneltä järveltä. Noviisi saa ensin kaukoputkensa kuvaan nokkaa yläviistoon pitävän kuikan jolla ei näy reisilaikkua. Kirjoista tuntomerkkejä lukeneena hän tietää että sellainen kuikkalintu voisi olla kaakkuri. Hän kysyy B:ltä ja C:ltä: voisiko tuo lintu jota katson olla kaakkuri, kun se on niin erinäköinen. C katsoo D:n tarkoittamaa lintua, ja toteaa nähtyään reisilaikuttoman linnun: ”toi on tota yksilöllistä ulkonäkövaihtelua”. B ei edes katso pienempiä kuikkia, vaan on tohkeissaan amerikanjääkuikasta, joka on arvokas Järvenpäänpinna.

Bongari E, joka myös valokuvaa ahkerasti, onnistuu saamaan mukavia kuvia vesilinturyhmästä. Hän juttelee bongari F:n kanssa, joka löysi linnut. Miksiköhän noi kaksi kuikkaa on niin eri näköisiä. Toinen on hieman pienempi, eikä sillä näy reisilaikkua.

Pari päivää myöhemmin, kun kuvat siis ovat olleet netissä jo yli 2 vuorokautta bongari G muistaa tundrakuikan olevan suurin piirtein kuin kuikka, mutta hieman pienempi ja ilman reisilaikkua. Ei kestä montaa tuntia niin kuvaajilta on saatu nettiin kaikki relevantit kuvat linnuista. Kaikki ovat vakuuttuneita siitä, että kuikkalintuja oli parvessa kolme lajia, amerikanjääkuikka, kuikka ja tundrakuikka, joka on maalle uusi laji. RK hyväksyy myöhemmin tundrakuikan Suomelle uudeksi lajiksi.

Edellä mainitusta porukasta tundrakuikasta saa pinnan C, D, E ja F. He ovat kaikki huomanneet jotain erikoista parven pienimmässä kuikkalinnussa. Sen sijaan A ja B eivät voi laske tundrakuikasta pinnaa, sillä he eivät ole kiinnittäneet huomiota tähän kolmanteen yksilöön ja sitä yksilöiviin yksityiskohtiin. Se on vain ollut kuikka toisen kuikan kanssa. G ei saa pinnaa, vaikka hän keksi lajin kuvista. G ei käynyt paikalla.

Esimerkki 4

Suomen toinen tundrakuikka löytyy syksyllä 2012 Valkealan Vuohijärveltä. Iltapäivällä lintu lähtee lentoon suoraan havainnoitsijoista poispäin ja nousee korkealle näkyen useiden minuuttien ajan eteläisellä taivaalla ainoana Gaviana. Kymmenen sekuntia lentoon nousun jälkeen linnusta ei enää pysty näkemään lajinmäärityksen kannalta mitään tuntomerkkejä, vaikka lintu tekeekin vielä "komean" kierroksen järven eteläosan yllä ennen poistumistaan horisonttiin. Henkilö A saapui paikalle 10 sekuntia lentoonlähdön jälkeen, sai linnun heti putkeen ja ehti seurata poispäin lentävää Gaviaa ja järven eteläpään yllä tapahtunutta kaarrosta useiden minuuttien ajan, kymmenien linnun hyvin nähneiden joukossa. Henkilö A onnistui siis kiistatta näkemään tundrakuikan Suomessa omilla silmillään, eli sikäli bongaus "onnistui". Toisaalta suureksi harmikseen hän ei nähnyt lintua niin hyvin kuin olisi halunnut; tosiasiassa hän ei nähnyt linnusta mitään sellaisia tuntomerkkejä, joilla alkaisi itse edes epäillä lajia tundrakuikaksi, mutta fiilis linnun lentäessä oli kuitenkin mahtava: "ehdin!" Saako henkilö A pinnan vai ei, ja millä perusteella?

Henkilö A saa laskea pinnan, koska on nähnyt varmasti saman määritetyn yksilön ja nähnyt siitä Gavian muodon ja lentotavan hyvin.

Esimerkki 5

Henkilö C on staijaamassa Kurkelassa ja havaitsee kiikareillaan kohti tulevan pikkufalcon. Lintu näyttää tulevan niin läheltä, että C kaivaa linnun katsomisen sijasta kameran esiin ja ottaa vastavalon puolelta ohittavasta pikkufalcosta pari pitkää sarjaa. Havaintotilanteessa C ei kiinnitä huomiota mihinkään poikkeukselliseen eikä etsimen läpi näy mitään hälyttävää. Lintu katoaa lähimetsän taakse eikä tule uudelleen näkyviin. Kohta C zoomaa otettuihin kuviin kameransa näytöllä ja toteaa, että ohi lentänyt lintu olikin amurinhaukka. Saako henkilö C pinnan vai ei, ja millä perusteella?

C saa pinnan, on varmuudella kuvatessaan nähnyt kyseisen yksilön, joka määritetään jälkikäteen lajilleen kuvista.

Esimerkki 6

Suomenojan eteläaltaan reunaosmankäämissä 20 m tornista on elokuun puolivälissä nähty ja valokuvattu osmankäämikerttunen, uusi laji Suomelle. Bongareita on virrannut paikalle läheltä ja kaukaa, mutta lintu on nähty viimeksi klo 18. Bongari X Porista saapuu paikalle kello 19:30. Jonotettuaan tunnin hän pääsee ahtaaseen torniin ja alkaa selata alaviistossa olevaa osmankäämi-järviruokokasvustoa. Mitään ei näy. Aika kuluu. Aurinko laskee 21:15.  Bongareita alkaa poistua valon vähetessä. Yh’täkkiä, pimeyden melkein laskeuduttua, huomataan liikettä 50 m tornin länsipuolella. Liikettä aiheuttavaa lintua tai muuta eläintä ei vaan näy. Sitten pikkulintu lentää tarkkailupisteestä pienen matkan avoveden yli toiselle puolelle. Se näkyy vaaleata vettä vasten, mutta mitään värejä ei näy. Muodosta on vaikeata saada käsitystä. Lintu katoaa kasvillisuuteen. ”Siinä se oli”, toteavat tyytyväiset bongarit ja alkaa armoton onnittelukättely. 

Valitettavasti kättely oli ennenaikaista, kukaan pikaisen lennon nähnyt ei saa pinnaa, sillä linnusta ei nähty yhtään mitään. Ei voitu myöskään olla varmoja, että yksilö oli monta tuntia aiemmin nähty osmankäämikerttunen.