Etelä-Afrikka 8.1. - 5.2.2005

Esa Ervasti
ervasti.esa@netti.fi

1 – Johdanto
2 – Pilanesberg, Nylsvley, Polokwane
3 – Kruger
4 – Muut kohteet
5 – Lajilistat: linnut ja eläimet



Köröttelen hiljakseen tiheähkön mopanemetsän halki kapealla hiekkatiellä Krugerin kansallispuistossa, lähellä Letabajokea, kun jälleen tulee isohko urosnorsu vastaan. Tämä kaveri ilmeni aikaisempia itsepäisemmäksi. Kapealla tiellä ei ollut tilaa meille molemmille, niinpä norsun marssiessa kohti, itsetietoisena kärsäänsä ja korviansa heilutellen ("taas yksi typerä auto MINUN maantielläni"), laitan kiltisti pakin päälle ja peruutan parisataa metriä, ja jään odottamaan. Muutaman minuutin päästä sen kärsä tulee mutkan takaa näkyviin, maa tärähtelee sen askelten painosta ja minun ei auta kuin taas peruuttaa parisataa metriä. Ja kohta uudestaan, ja vielä uudestaan. Sillä ei näytä olevan mitään aikeita siirtyä metsän puolelle. Toivottavasti ei takaapäin tule toinen samanlainen jääräpää vastaan, tai kukaan aja vauhdilla perääni. No, kohta taakseni tulee toinen auto. Varoitan eteläafrikkalaista retkiseuruetta mutkan takaa ilmestyvästä isosta urosnorsusta, mutta eivät jää odottelemaan vaan jatkavat eteenpäin. Niinpä minulla riittää vahingon iloista hupia kun porukka tulee kohta takaisin moottori ulvoen ja hyvä kun eivät peruuta hädissään metsään. Siinä sitten odotamme norsun lähestymistä molemmat autot rinnakkain koko tien leveydeltä. Tämä näyttää olevan norsullemme liikaa ja viimeinkin se päättää siirtyä pari metriä metsän puolelle. Tai ehkä sille tuli jo nälkä? Lähestyn sitä hiljaa, koko ajan valmiina vaihtamaan pakin päälle, mutta kun pääsen kohdalle, polkaisen niin, että hiekka pöllyää. Ja toinen auto tulee samaan saumaan perässäni. Kohta taas köröttelen hiljakseen ikkuna auki lintuja kuulostellen ja kiikaroiden, äskeinen oli vain arkipäivää Krugerin rikkailla norsumailla.


Johdanto

Matkareittini kulki kaikkien pääelinympäristöjen kautta, alkaen maan koillisosasta (Johannesburg) ja päättyen lounaaseen (Kapkaupunki). Havaintoja kertyi 453 lintu- ja 44 nisäkäslajista. Kaikki sujui ilman hankaluuksia melko tarkkaan suunnitellun reitin ja aikataulun mukaisesti. Retkeilin päivittäin aamusta iltaan, mutta sangen verkkaiseen tahtiin, esimerkiksi aivan jokaista endeemistä harvinaisuutta ei ollut tarkoitus etsiä ja nähdä vaikka liikuinkin mahdollisilla esiintymispaikoilla. Etelä-Afrikan korkean rikollisuuden takia noudatin entistäkin visummin vanhoja varovaisia tapojani, eli liikuin kaupungeissa niin vähän kuin mahdollista ja vain päivänvalon aikaan, ja muutoinkin pidin ympäristössäni liikkuvia ihmisiä silmällä. En kokenut yhtään uhkaavaa tilannetta, sen sijaan mukavaa ja ystävällistä palvelua riitti monin paikoin.

Itselläni oli aikaa retkeillä lähes kuukauden verran, mutta jos aikaa olisi vain 1-2 viikkoa, niin valitsisin kokemani perusteella kohteeksi maan koillisosan: linnustollisesti ja villieläinten näkemisen kannalta se on kaikkein paras ja monipuolisen alue useine kansallispuistoineen ja muine suojelualueineen (muun muassa Krugerin kansallispuisto, Nylsvley Nature Reserve ym.). Eläin- ja lintukuvausta harrastaville ed. alue on eldorado, olenkin laittanut tämän jutun höysteeksi videosieppauskuviani etenkin tuolta alueelta.

Minkälainen linnusto sitten retkeilijää Etelä-Afrikassa odottaa? Havaintovihkooni kertyi erityisen runsaasti merimetsoja (5 lajia), haikaroita (21), iibiksiä (4), päiväpetolintuja (37), frankoliineja (6), kyyhkyjä (13), kiuruja (10), pääskyjä (14), taskuja (10), heinäkerttuja (11), lepinkäisiä (19), medestäjiä (11), kutojia (12, pois lukien varpuset) ja hemppoja (8). Osaava kaveri voi yltää melkoisiin lajimääriin päivässä. Etelä-Afrikan 24 tunnin ennätys on huikeat 293 lajia. "Rubber Ducks" joukkue teki tuon ennätyksen v. 2004 Haenertsburgissa, lähellä Krugerin kansallispuistoa, halkaisijaltaan vain 50 kilometrin alueella (lähde: Africa - Birds & Birding 5/2005).


Milloin mennä & sää

Tammi-helmikuussa elettiin kiihkeintä kesäaikaa eteläisen Afrikan lintumaailmassa. Kaikki pohjoisesta saapuneet muuttolinnut olivat paikalla ja paikallinen lajisto esiintyi koreasti pesimäpuvuissaan (esim. monet kutojat ovat vaikeita määrittää pesimäajan ulkopuolella), poikueet tekivät lähtöä pesästä tai olivat jo maastossa. Kesä ja kasvillisuus olivat vehreimmillään. Oli säpinää ja eloa. Vaikka talvikuukausia (touko-elokuu) sanotaan paremmiksi nisäkkäiden näkemisen kannalta, koska kasvillisuus ei peitä niin näkyvyyttä ja eläimet keskittyvät juomapaikoille, niin voin kyllä todeta, ettei eläinten näkemisessä ollut mitään vaikeuksia myöskään tammi-helmikuussa Krugerin kansallispuistossa eikä muualla. Lisäksi juuri kesällä marras-helmikuussa päivän pituus on pisimmillään ja retkiaikaa maastossa enemmän, esimerkiksi suojelualueilla leirien portit ovat auki 2-3 tuntia kauemmin kuin talvella. Öisin oli ihanan lämmintä yli +20°C ja päivisin +25...30°C, mutta kuumimmat päivät maan koillisosassa kohosivat lähelle +40 astetta. Aamut ja aamupäivät olivat luonnossa vilkkainta aikaa, samoin illan pari viimeistä valoista tuntia. Mutta ei keskipäivän kuumuudessakaan ollut ihan hiljaista, etenkään varjoisissa jokivarsimetsissä, ja suurimmat korppikotkat ja haikarat lähtivät liikkeelle vasta riittävien termiikkien kannattelemina. Sateet eivät pahemmin haitanneet retkeilyä, vain joinakin iltapäivinä, tai vasta iltayöstä, oli rajuja sadekuuroja. Ja hyvä vain, että satoi edes jonkin verran, sillä kuivuus oli silmäänpistävää. Maan koillisosan retkikohteissani jokien pinnat olivat hyvin alhaalla, tai aivan kuivina, vaikka loka-huhtikuussa pitäisi olla ns. sadekausi. Yleensä tänäkään aikana sadepäiviä ei ole 4-5 enempää kuukautta kohden. Jokien kuivuus Krugerin kansallispuistossa johtuu nykyisin kuitenkin enemmän alati kasvavasta veden käytöstä jokien yläjuoksuilla (maatalous, kaivokset ym.). Ainoa miinus valitsemassani matka-ajankohdassa, kun oikein haen, oli sen huono ajankohta merilintujen näkemiseen. Talvikuukausina (esim. elokuu) albatrossit ym. ovat alueella runsaimmillaan ja Kapkaupungista järjestetään silloin lyhyitä merilintumatkoja (kalliita). Ajankohdasta huolimatta näin Kapkaupungin rannoilta käsin kuitenkin mukavasti neljä liitäjälajia.


Lennot & autonvuokraus & turvallisuus

Menolento Hki–Frankfurt–Johannesburg ja paluulento Cape Town–Frankfurt–Hki maksoi turistiluokassa tasan 1000 euroa. Lentoyhtiönä South African Airways ja liput Suomi-seuran Matkatoimisto puh. (09) 7422 8800. Saapuminen Johannesburgiin tapahtui mukavasti aamulla, joten sain ajella päivänvalon aikaan ensimmäiseen retkikohteeseen. Kelloa ei tarvinnut siirrellä, meillähän on täsmälleen sama aika Etelä-Afrikan kanssa. Sopivan hintaista vuokra-autoa hain internetin kautta useiden yhtiöiden sivuilta, kunnes päädyin valitsemaan Sixt Car Hire yhtiön tarjouksen. Ainoat kriteerit olivat halvin mahdollinen hinta ja umpinainen tavaratila. Otin tietenkin kaikki vakuutukset ja kohtuullisen omavastuu osuuden (en kaikkein pienintä), jolloin hinnaksi muodostui 1160 euroa/ 29 päivää. Tällä hinnalla sain käyttööni pienen Hyundai Getzin, joka toimi moitteettomasti. Se odotti valmiina varaukseni mukaisesti Johannesburgin kentällä (autonvuokrausfirmat ovat terminaalin ulko-ovesta heti vasemmalle) ja palautin sen Kapkaupungin kentälle; tämä eri paikkaan palauttaminen maksoi 65 euroa (oneway fee). Bensa maksoi keskimäärin R4,30/litra (0,55 euroa/litra). Oman lisänsä ajokustannuksiin aiheuttavat aika kalliit tietullit, mutta niitä on vain paikoin, ja ne voi väistää sivuteiden kautta jos ei ole kiire. Tietulliosuudet on merkitty karttoihin. Huoltoasemilla ei välttämättä tarvitse nousta autosta, sillä itsepalvelu on tuntematonta; nuoret mustat pojat tankkasivat ja toivat vaihtorahat. Annoin yleensä vaihtorahat tippinä takaisin, varsinkin jos olivat pesseet ikkunat ym. Huoltoasemat olivat usein yhtä tasokkaita kuin meilläkin, oli pikaruokaa ja muuta kauppaa. Liikenne on vasemmanpuoleista ja autoilukulttuuri ihan asiallista. Maanteillä oli aika hiljaista, sillä suurella osaa kansasta ei ole varaa autoiluun. Johannesburgissa oli kadunkulmissa kaikenlaista kaupustelijaa. Pidä ovet lukossa ja ikkunat kiinni, ja ole valmis ajamaan jopa punaisia päin mahdollisen ryöstöyrityksen välttääksesi. Durbanin iso rannikkokaupunki on kuulemma vielä pahempi kuin Johannesburg. En ottanut liftareita kyytiin, vaikka olivatkin selvästi työmatkakyytiläisiä, sillä joukossa on myös roistoja. Eräällä tieosuudella KwaZulu-Natalissa näin suuren varoituskyltin liftareiden vaarallisuudesta. Liikennepoliiseja näkyi kiitettävästi päivittäin, joten olo tuntui turvalliselta, huolimatta edellä mainitsemistani vaaroista.


Majoitus ym.

En tehnyt majoituksen suhteen mitään etukäteisvarauksia. Pidin siis vapaat kädet muuttaa suunnitelmia päivästä toiseen olosuhteiden mukaan. Niin on aina mukavampi. Useimmissa kansallispuistoissa ja muilla suojelualueilla oli mahdollista telttailla. Sain kokea aitoa luonnon tunnelmaa ja rahaa säästyi. Telttapaikkojen hinnat vaihtelivat R50-145/yö (7-18 euroa). Teltta-alueet olivat hyvin varustettuja ja erittäin siistejä, suihkut toimivat moitteettomasti, käytettävissä oli grillejä ja keittokatoksia jne. Etelä-Afrikassa ei tunneta jokamiehenoikeutta, joten maaseudulla kuljettaessa on turha etsiä ilmaista telttapaikkaa "luonnosta". Kaikki mahdolliset sivutiet, metsät ja pellon pientareet ovat aidattuja. Muutaman kerran jouduin matkataipaleiden aikana telttailumahdollisuuden puuttuessa yöpymään "Bed & breakfast" paikoissa, jotka maksoivat R200-300/yö (26-40 euroa). Näihin hintoihin ei sisältynyt aamiaista. Kansallispuistojen ja muiden suojelualueiden mökit yms. ovat viihtyisän näköisiä kaikkine nykyajan mukavuuksineen, muistuttaen perinteisiä pyöreitä afrikkalaismajoja olkikattoineen, mutta ne ovat myös kalliita, ainakin jos maksajana on vain yksi henkilö (esimerkiksi Krugerin kansallispuistossa hinnat alkaen n.60 euroa/yö). Ruokailu oli sentään edullista, niin tienvarsien huolto-asemilla kuin kansallispuistojen kahviloissa ja ravintoloissa. Myös retkieväiden hankinta supermarketeista kävi sangen edullisesti. Käytin vain pullotettua vettä, myös hampaiden pesuun. Vettä kuluikin runsaasti kuumassa kesäsäässä. Se kannattaa ostaa halvemmalla isoissa kanistereissa ja siirtää pienempiin pulloihin. Mikäli ravintola tai kahvila vaikutti ihan siistiltä, rohkenin syödä kylmiä salaattejakin. Mitään vatsaoireita ei ilmaantunut. Vaihtokurssi oli matkani aikana 1 euro = 7,75 Etelä-Afrikan randia. Randin kansainvälinen lyhenne on ZAR. Etelä-Afrikan setelit ovat komeita, kuvituksena on Afrikan kuuluisat "Big Five" villieläimet. Tarkka kurssi löytyy osoitteesta: http://www.forex.fi/default.asp?redirect=1.


WildCard alennuskortti

Jos on aikomusta retkeillä Krugerin kansallispuistossa tai muissa kansallispuistoissa yhteensä yli seitsemän päivää, kannattaa harkita WildCard kortin hankkimista. Ulkomaisena vierailijana joudut maksamaan 120 randia jokaisesta kansallispuistossa vietetystä päivästä (Standard Conservation Fee for Foreign Visitors), riippumatta siitä oletko päivävierailija tai yöpyjä, mutta WildCard kortin haltijana vältyt kokonaan tältä maksulta. Tilattuani kortin internetin kautta se tuli noin kuukauden kuluttua postilaatikkooni. Kortti maksoi 795 randia (100 euroa) ja se on voimassa vuoden kerrallaan kaikissa Etelä-Afrikan kansallispuistoissa. Aina uuteen paikkaan tullessani esitin vain WildCard kortin ja muodollisuudet hoituivat nopeasti, ilmoitin vain missä haluaisin majoittua (oma teltta) ja kuinka monta yötä. Maksoin siis vain majoituksesta, ei muita maksuja. WildCard kortin tilausohjeet: http://www.sanparks.org/tourism/wild/.


Muuta tärkeää

Koska majoituin etupäässä suojelualueiden telttapaikoilla, eikä niissä ollut aina sähköä saatavilla (epäkunnossa tai vain tiettyyn kellonaikaan), oli mukanani auton tupakansytyttimeen liitettävä kätevä muuntaja (Power Inverter), jolla latasin videokameran akut ajotaipaleiden aikana. Tekstiviestien lähettäminen Suomeen onnistui kaupungeissa, mutta maaseudulla huonosti. Krugerin kansallispuistossa viestien lähettäminen onnistui mainiosti leireissä, mutta ei muualla. Malarian ehkäisylääkitys on tarpeen maan koillisalueella liikuttaessa, varmuuden vuoksi. Käytin itse Lariamia (1 tabletti kerran viikossa). Tavalliset rokotteet jäykkäkouristus, polio ja hepatiitti (Havrix) riittävät Etelä-Afrikassa, muita rokotuksia ei tarvita. Malariasta ja matkailijan rokotuksista lisää tietoa: http://www.ktl.fi/portal/suomi/julkaisut/oppaat_ja_kirjat/matkailijan_terveysopas/matkailijoiden_rokotukset/.


Kartat

Yleiskarttana käytin Akateemisesta kirjakaupasta ostamaani "Südafrika atlas" tiekarttaa, mittakaava 1:1 500000 (voi tilata myös netistä: http://www.hallwag.com/english/mainset_d.html). Tämä A4 kokoinen karttakirja (taitettavat kartat ottavat joskus hermoon) sisältää kaikki eteläisen ja itäisen Afrikan maat. Käytössä se osoittautui varsin hyväksi tiekartaksi, sisältäen lisäksi muutamia tarpeellisia kaupunki- kansallispuistokarttoja. Ainoa miinuspuoli olivat afrikaansin kielellä kirjoitetut kaupunkien nimet maan koillisosassa. Olin niiden takia muutaman kerran aivan ymmälläni, sillä en löytänyt kartalla näkyviä kaupunkeja! Olivat peijakkaat vaihtaneet (jo ajat sitten?) kaikki tienvarsien opastekyltit zulun kielelle! Vain muutamin paikoin oli vielä jäljellä vanhoja afrikaans-kylttejä. Eli Pietesburg on nykyään Polokwane jne.

Yksityiskohtaisempia suojelualueiden karttoja oli aina saatavilla kussakin retkikohteessa paikan päällä, usein ilmaisia, lisäksi Krugerin kansallispuistossa karttoja oli erikseen myös majoitusleirien alueista, myös ilmaisia. Varsin hyviä karttoja saa myös kansallispuistojen kotisivuilta http://www.sanparks.org/tourism/map/.


Kirjallisuus & multimedia

Sasol Birds of Southern Africa (Sinclair ym, 3. painos) on ilmeisesti alueen käytetyin kenttäopas. Se oli käytössä aivan mainio kenttäopas, tosin esim. päiväpetolintujen osalta on vielä matkaa sille tasolle, mihin me Lintuoppaan käyttäjät olemme tottuneet. Tilaukset: http://www.nhbs.com/.

Roberts' Multimedia Birds of Southern Africa, Version 3 (Guy Gibbon). Tämä korkeatasoinen multimediateos on välttämätön hankinta, jos aikoo vähänkin syventää lajintuntemustaan ja kasvattaa matkalla tavattujen lajien määrää. Opuksen tekstit, kuvat, ääninauhat, videot ym. ja sen käyttömukavuus ovat erinomaisia. Lisätoimintona on erilaisia pinnalistoja, lintupaikkojen esittely lajistoineen, kuvineen, ajo-ohjeineen jne. Ostin paketin paikan päältä Krugerin kansallispuistosta erään leirin myymälästä, jolloin hinta oli jonkun verran edullisempi kuin Suomesta tilattaessa. Tilausosoite: http://www.sabirding.co.za/products/index.htm.

The Kingdon Field Guide to African Mammals (Jonathan Kingdon, v.2003 painos) avulla hankalimpienkin pienten antilooppien määritys onnistui, jopa kaltaiseltani Afrikan ensikertalaiselta. Afrikan tuntijoiden mielestä tämä taitavin piirroksin kuvitettu kirja on alueen paras nisäkkäiden kenttäopas. Tilaukset: http://www.nhbs.com/.

Watching Wildlife Southern Africa (Lonely Planet v.2002) esittelee tärkeimmät tai muuten mielenkiintoisimmat suojelualueet karttoineen ja muine retkivinkkeineen koko eteläisen Afrikan alueelta. Runsaasti kuvitettu opas oli hyvä väline matkan suunnittelussa tulevia retkikohteita ja reittejä valittaessa, ja se oli kätevä myös paikan päällä. Suosittelen. Löytyy ainakin Akateemisen kirjakaupan hyllyiltä.


Internet-osoitteita



RETKIKOHTEET

8.1. Johannesburg - Pilanesberg NP
9.1. Pilanesberg NP
10.1. Pilanesberg NP - Nylsvley NR
11.1. Nylsvley NR
12.1. Nylsvley NR - Polokwane BS - Kruger NP (Punda Maria leiri)
13. - 20.1. Kruger NP pohjoisesta etelään
20.1. Kruger NP - Dullstroom
21.1. Dullstroom - Mkhuze GR
22.1. Mkhuze GR
23.1. Mkhuze GR - Greater St Lucia Wetland Park - Dlinza Forest
24.1. Dlinza Forest - Entumeni Forest - Ivala Guest Lodge
25.1. Ivala Guest Lodge - Golden Gate Highlands NP
26.1. Golden Gate Highlands NP - Karoo NP
27.1. Karoo NP
28.1. Karoo NP - Swartberg Pass - Bontebok NP
29.1. Bontebok NP - De Hoop NR
30.1. De Hoop NR - De Mond NR - Marloth NR (Leopard Trail)
31.1. Leopard Trail - Paarl BS - Yzerfontein
1.2. Yzerfontein - West Coast NP - Velddrif - Yzerfontein
2.2. Yzerfontein - Kapkaupunki
3. - 5.2. Kapkaupunki

> seuraava sivu (2/5)


Takaisin > sivun alkuun > Matkakertomusten etusivulle