Malesian niemimaa 19.2. - 16.3.2002 (Länsi-Malesia)
Esa Ervasti (kirjoittaja) & Göran Lindström
Yleistä
Sundan alueen olosuhteet ja lajisto olivat tulleet jonkun verran tutuiksi oltuamme edellisenä vuonna kuusi viikkoa Borneolla. Tältä pohjalta oli hyvä jatkaa mantereen puolella, jossa oli odotettavissa vielä iso joukko uusia värikkäitä lajeja. Retkikohteemme Fraser's Hill (vuoristosademetsät), Taman Negara (alankosademetsät) ja Kuala Selangor (rannikkokosteikko) muodostivat hyvän kattavuuden Malesian niemimaan (Peninsular Malaysia) ympäristötyyppeihin. Kaikki ovat muutaman tunnin automatkan päässä pääkaupunki Kuala Lumpurista. Liikkuminen kohteiden välillä onnistui hyvin linja-autolla (halpaa) tai taksilla (kohtuullista), vuokra-auto olisi seisonut päiväkausia tarpeettomana.
Lennettäessä Suomesta Kuala Lumpuriin on Malaysia Airlines jonkun verran muita yhtiöitä halvempi. Islamilaisessa Malesiassa englanti on toinen virallinen kieli ja sillä pärjäsi hyvin kaikkialla. Rahayksikkö on ringgit, lyhennettynä RM (100RM = 25 euroa). Dollareina olleiden matkasekkieni vaihto sujui kitkatta jopa pienessä Raubin kaupungissa matkalla Taman Negaraan.
Terveystilanne on hyvä, mitään ylimääräisiä matkarokotuksia ei tarvita. Kannattaa silti tutustua esim. matkaoppaiden terveystietoihin, sillä niemimaalla on todettu vakavaa hyttysten levittämää denguekuumetta. Vaikka malariaa ei pitäisi esiintyä niin otimme sen varalta kuitenkin pillerikuurin (Lariam).
Hyttyskarkote oli iltaisin tarpeen Kuala Selangorissa ja Taman Negarassa. Jälkimmäisessä ja myös Fraser's Hillissä ns. juotikassukat ovat tarpeellinen varustus etenkin sateisilla ilmoilla poluilla vaanivien verijuotikkaiden varalta. Ne eivät ole terveydelle vaarallisia, mutta ikävän kiusallisia. Juotikkaat takertuvat uskomattoman lujasti iholle ja lähtevät irti vain nopealla sormen näpsäyksellä tai tupakansytyttimellä. Poikkeuksellisen kuivuuden takia emme tällä matkalla havainneet verijuotikkaita, mutta Borneolla huomasin parhaimmaksi yhdistelmäksi käyttää pitkiä housuja ja juotikassukkia. Tällä varustuksella pystyi rauhassa keskittymään lintujen katseluun ja riitti kun muutaman minuutin välein tarkisti tilanteen ja näpsäytti pois jo lähelle housunkaulusta kiivenneet pikku pirulaiset. Juotikassukkia voi tilata Oriental Bird Clubista http://www.orientalbirdclub.org (hinta £7).
Ruoka oli hyvää joskin turhan riisipainotteista. Ranskalaisia sai kuitenkin jopa Taman Negarassa. Käytimme pullotettua vettä koko ajan. Mitään vatsatauteja ei ilmaantunut.
Emme varanneet majoitusta etukäteen mistään kohteesta, mutta viikonloppuina ja muiden tapahtumien aikana kaikki paikat voivat olla aivan täynnä kuten huomasimme Kuala Selangorissa formula kisaviikonloppuna. Siistin huoneen suihkulla ja tuulettimella sai yleensä alkaen 40RM ja ilmastoidun alkaen 50RM.
Kaakkois-Aasian alankosademetsissä kasvavat maailman korkeimmat sademetsien puulajit. Taman Negarassa varsin lukuisana esiintyvä tualanga (Koompassia excelsa) kurkottaa kukkakaalin muotoisen latvansa jopa 80 metrin korkeuteen. Kaukoputki oli siis tarpeen vaikka käyttöpäivät jäivät alle viiteen. Noin kymmenkunta lajia olisi jäänyt määrittämättä ilman putkea. Emme soittaneet mitään nauhoja lintujen houkuttelemiseksi. Sen sijaan nauhoitimme videolle kaikki oudot laulut ja muut ääntelyt, joihin useimpiin löytyi vastaus vertaamalla niitä Birds of Tropical Asia CD-ROM:n äänityksiin.
Kirjat & äänitteet
Lukuisasta valikoimasta tässä parhaimpia:
Video
Tein matkasta videon, jolla esiintyy n. 70 lintulajia (mm. kiinanhuitti, Mangrove Pitta, malesiantäpläfasaani, viherlakkikalastaja, punaperä- ja ruusutrogoni, pikkutöpötimali, mustakulmaharlekiini, isosinisieppo jne.) ja lisäksi jokunen laji ääninä. Myös muutama apina- ja matelijalaji. Videon voi tilata minulta hintaan 20 euroa.
Kiitokset
Ennen matkaa Malesia tiedoista Juha Honkalalle ja Seppo Niiraselle. Mukavasta retkiseurasta Taman Negarassa Jörgen Bernsmolle, Annica Nilssonille, Duraille ja Hamidille sekä May'lle, tarkkasilmäiselle venemiehellemme ja David Bishopille keisarisarvinokista ja rosvokotkasta Fraser's Hillissä.
Matkaohjelma
• 18.2. lento Helsingistä Frankfurtin kautta Kuala Lumpuriin.
• 19.2. perillä Kuala Lumpurissa klo 08.00, linja-autolla (terminaalin alimmasta kerroksesta / 25RM) keskustaan ja Puduraya linja-autoasemalta taksilla Fraser's Hilliin (150RM), jossa perillä klo 15.00.
• 19.- 27.2. retkeilyä Fraser's Hillissä.
• 28.2. lähtö klo 08.00 Fraser's Hillistä autokyydillä Kuala Tempelingiin (200RM), josta jatkoimme jokiveneellä Kuala Tahaniin, Taman Negaran kansallispuistoon. Perillä Kuala Tahanissa klo 16.45.
• 28.2.- 13.3. retkeilyä Taman Negarassa pääkeskuksen läheisillä poluilla ja pari koko päivän veneretkeä Tempelingjoen yläjuoksulle Kuala Trengganiin ja Kuala Keniamiin sekä puolenpäivän veneretki Tahanjoella Lata Berkohin koskille. Yksi iltapäiväretki autolla Kuala Tahan vanhalle lentokentälle ja parin tunnin yösafari öljypalmuplantaaseilla.
• 13.3. siirtyminen rannikolle Kuala Selangoriin. Ensin aamulla vene lähti Taman Negarasta klo 09.00 ja puoliltapäivin jatkettiin Kuala Tempelingistä linja-autolla Kuala Lumpuriin. Katsoimme parhaimmaksi tehdä tuliaisostokset jo tässä vaiheessa, sillä parin päivän päästä Kuala Lumpurin keskusta olisi pullollaan formulafaneja. Parin tunnin ostosten jälkeen lähdimme Puduraya linja-autoasemalta kohti Kuala Selangoria, jossa perillä n. klo 19.30. Pieni iltaretki Bukit Melawati kukkulan majakalle.
• 14.- 15.3. retkeilyä Kuala Selangorin suojelualueella.
• 16.3. aamulla retkeilyä suojelualueen vieressä Bukit Melawati kukkulan pohjoisreunalla koulukeskuksen alueella. Paluu linja-autolla Kuala Lumpurin keskustaan, josta taksilla lentokentälle.
Kohteet
Fraser's Hill (FH) 19.- 27.2.
Fraser's Hill, 1300 m merenpinnasta, on kaikkein suosituin niemimaan kukkula-asemista lintuharrastajien keskuudessa ja sitä täydentää kukkulan juurella oleva Gap (800 m) hieman erilaisella lajistollaan. Alueella on havaittu noin 265 lintulajia. Retkeily on vaivatonta vähäliikenteisillä teillä ja hyväkuntoisilla poluilla ja majoitus sekä ruokailumahdollisuuksia on tarjolla runsaasti kunkin kukkaron mukaan.
Ajoitus – Milloin tahansa vuoden ympäri. Syys- lokakuun ja maalis-huhtikuun aikana on kuitenkin mahdollisuus nähdä paikallisen lajiston lisäksi talvehtivia ja muuttavia sieppoja, rastaita ym. Viikonloput, eri uskontokuntien juhlapäivät, sulttaanin syntymäpäivät ja muut sellaiset kannattaa ottaa huomioon, sillä suosittuna "pakopaikkana" pois alankojen helteistä FH:n majoituspaikat ovat juhlapäivinä aivan täynnä. Lisätietoja näistä päivistä http://www.tourism.gov.my/. Eräs megatapahtuma on vuosittain järjestettävä FH:n kansainvälinen linturalli, joka kerää Kaakkois-Aasian lintuekspertit koolle. Vuoden 2002 ralli pidettiin kesäkuussa.
Sää – Lähes joka yö satoi pari tuntia voimakkaasti, minkä johdosta aamut sumuisia. Aurinko häivytti sumun kuitenkin melko nopeasti. Aamuisin hivenen viileää, pitkähihainen pusero kuitenkin riittävän lämmin. Korkeudesta johtuen lämpötila pysytteli päivisin miellyttävissä lukemissa, noin +20-25°C, niin että retkeily ei ollut liian kuumaa aukeillakaan paikoilla.
Majoitus – Paljon vaihtoehtoja edullisista hyvin kalliisiin. Koska ruokailupaikat sijaitsevat vain kylän keskustassa niin majoitustakin kannattaa etsiä ensin keskustasta. Keskusaukiolla sijaitseva vanha, englannin siirtomaakauden rakennustyyliä edustava Puncak Inn hotelli on suurin ja edullisimpia. Meidän ollessamme se oli lähes tyhjillään ja saimme alennusta: 38.50 RM/yö eli vain 5 Û miestä kohden! (Normaalihinta 50 RM). Huoneemme ikkunasta avautui kaunis näkymä vuoristosademetsien ympäröimälle pienelle keskusaukiolle. Keskustassa on myös pari kalliimpaa hotellia. Puolen tunnin kävelymatkan päässä keskustasta sijaitsevia mökkejä (kalliita) voi tiedustella FHDC:n toimistosta (moskeijan yläpuolella). Gapissa voi majoittua vain yhdessä, mutta sitäkin viihtyisämmässä Rumah Rehat Gapin (Gap Resthouse) vanhan tyylin majatalossa, jossa on myös ravintola (40 RM/yö).
Ruokailu – Useita ravintoloita ja ateriat voi myös tilata perille tuotuna jos olet majoittunut kauempana oleville mökeille (aamiainen, lounas ja päivällinen 32 RM/päivä). Puncak Inn'in alakerrassa on kolme pientä ravintolaa, malesialainen, intialainen ja kiinalainen, joista sai perusruokaa muutamalla ringgitillä. Retkieväät sai ravintoloiden vierestä minimarketista.
Kartat – Saimme alueesta hyvän mustavalkoisen kartan kirjautuessamme Puncak Inn'iin. Lähes samanlaisia karttoja oli saatavilla myös joistakin muista majoituspaikoista ja kaupoista. Alueen kartan voi kopioida myös osoitteesta http://www.wwfmalaysia.org/fhnec.
Kulkuyhteydet FH:iin – Kuala Lumpurin Puduraya linja-autoaseman laitureilta n:o 21-23 lähtee vartin välein auto Tanjung Malimiin. Hyppää pois kyydistä Kuala Kubu Bharussa, josta lähtee klo 10.30 päivän ainoa linja-auto FH:iin. Jos myöhästyt niin taksi Kuala Kubu Bharusta FH:iin maksaa 50 RM. Vastaavasti linja-auto takaisin FH:stä Kula Kubu Bharuun lähtee kerran päivässä klo 14.45.
Me otimme taksin koko matkalle Kuala Lumpurin Puduraya linja-autoasemalta FH:iin (150 RM). 103 km:n matka kesti noin kaksi tuntia. Yhtä hyvin voi ottaa taksin suoraan lentokentältä FH:iin (hinta n. 200RM?).
Lisätietoja – Lähes kaikkiin aluetta koskeviin kysymyksiin saa vastauksen FH:n luontokeskuksen (Fraser's Hill Nature Education Centren) sivuilta http://www.wwfmalaysia.org/fhnec. Luontokeskus sijaitsee moskeijan takana ja siellä työskentelevä erinomainen paikallinen lintuharrastaja K. S. Durai (durefh@hotmail.com) tuntee linnut ja lintupaikat ja voi toimia oppaana jos töiltään kerkeää.
Ongelmat –Tiheä sumu aamuisin, joskus myös päivisin, viivästytti retkille lähtöä. Me emme havainneet verijuotikkaita, mutta erityisen sateisina aikoina niitä voi olla poluilla riesaksi asti.
Linturetkeily:
Ihanteellinen ja tasainen lämpötila, hyvät tiet ja polut vihreiden metsien siimeksessä ja lintujen iloinen laulukuoro aamuisin vuoden ympäri tekevät FH:stä houkuttelevan viipymään pitempäänkin. Kiireisemmälle noin 4-5 päivää on kuitenkin melko riittävä tavallisen peruslajiston näkemiseen. Me emme retkeilleet alhaalla Gapissa kuin lyhyesti eräänä iltapäivänä, mutta monet retkeilevät siellä pari kolme päivää saaden muutaman mahdollisen lisälajin, joita ei ole ylhäällä FH:ssä (bambutikka, sateenkaaripeippo). Gap on vain maantieristeys, jossa Gap Resthouse sijaitsee. Gapissa ei ole polkuja, retkeily tapahtuu maantiellä. Ainakaan iltapäivällä liikennettä ei ollut retkeilyä häiritsevästi.
FH:n keskustan alueella pyrstötimalit, laidunmedestäjät ja monet muut pitävät huolen siitä, että lintuja on melkein koko ajan näkyvillä. Sen sijaan kauempana metsissä linturetkeily tarkoittaa lintuaaltoja. Välillä voi olla tunninkin verran kuolettavan hiljaista kunnes aalto tulee ja yrität kuumeisesti poimia lajeja maasta latvuskerrokseen hyörivästä sekaparvesta. Aaltojen välillä ei ole kuitenkaan aivan tyhjää, häikäisevä ruusutrogoni tarkkailee liikkumattomana oksalla kunhan vain huomaat sen ja etenkin puronotkojen kohdalla liikehtii aina jotakin...
FH:n harvinaisuuksista haetuimpia ovat oliiviselkäpitta ja endeemiset malakanjokirastas ja vuoritäpläfasaani. Emme itse havainneet yhtäkään näistä, mutta eräät muut kuulivat pitan Bishop-polulla. Kahdesta jälkimmäisestä ei tiettävästi ole enää viime aikoina tehty havaintoja ainakaan kylän läheisyydestä. Havaitsimme 103 lajia, joista muutaman alhaalla Gapissa. Näistä lähes kuusikymmentä oli uusia lajeja vaikka olimme retkeilleet lähes samanlaisessa ympäristössä Borneon Mount Kinabalulla.
Vanha tie: Vain alas kulkevaa liikennettä varten. Tien yläpäässä avautuu huikeita näkymiä metsien peittämälle vuoriketjulle. Muuten tie on puuston varjostama "tunneli" ja linnut tulevat lähelle. Lähdimme tielle varhain aamulla ja olimme alhaalla Gapissa puolen päivän aikaan (8 km). Etenimme hiljaista vauhtia ja pysähtelimme tien poikki kulkevien purojen kohdalla. Noin puolivälissä olevalla purolla evästauolla sulttaanitiainen ja isosirppitimali (vain kuului) ja vähän tämän jälkeen mustakulmaharlekiineja. Puolivälin alapuolella eräässä syvässä purolaaksossa kuulimme marmoritimalin. Eräitä muita: liuskehaarapyrstö, kääpiösinisieppo, kultaperätimali, bambulehväkerttu, aasianräystäspääsky (muuttavia)...
Uusi tie: Valmistunut vain pari vuotta sitten ja käytössä vain ylös kulkevaa liikennettä varten. Pituutta 9 km. Liikennettä vähän eikä häiritse retkeilyä. Uudella tiellä aukeaa mahtavia näkymiä ja kaukoputki on välttämätön petojen ja sarvinokkien katseluun. Kokeilimme staijausta yhdessä pisteessä (3.1 km → FH) koko päivän tuloksena kaikki neljä suurinta sarvinokkalajia ja neljä lajia kotkia. Myös seppien, sieppojen, kukastajien ja latvoissa viihtyvän upean kirjorintabulbulin näkeminen onnistui parhaiten tällä tiellä, sillä tien alarinteen puolella puiden latvuskerros on samalla korkeudella.
Vesiputoustie (Jalan Air Terjun): 3.5 km:n pituinen päällystetty tie metsien halki vesiputoukselle osoittautui erinomaiseksi: liuskehaarapyrstö, isomalkoha, vuorisinisieppo, ruusutrogoni, töyhtötukkabulbuli, vuorijalokotka, sieppokäpinkäinen, kalliopeukaloistimali... ja useita lintuaaltoja. Perillä putouksella on mukava pulahtaa veteen. Paluumatkalla iltahämärässä kuuluivat vuoripöllönen ja kaulusvarpuspöllö.
Bishop-polku: Suosituin ja tuottoisin lintuharrastajien keskuudessa. Periaatteessa tällä polulla ovat kaikki alueen vuoristo erikoisuudet mahdollisia malakanjokirastasta ja vuoritäpläfasaania lukuun ottamatta. Erityisesti kannattaa olla hiljaa passissa puronotkojen kohdalla, joilla näimme mm. pikkutöpörastaan, viidakkotimalin, kääpiösinisiepon, pikkutöpötimalin... näitä lajeja ei välttämättä tapaa jos retkeilee vain teiden varsilla. Ruusutrogonin näimme kolmesti. Mieletön kokemus oli kuulla siamangien (gibbonlaji) tajunnan täräyttävää huutelua aivan yläpuoleltamme latvustoissa kun taas naurusarvinokkien maaninen hekotus kuului juuri ja juuri alarinteen puolelta satoja metrejä alempaa.
Muut polut: Hemmant polku, Abu Suradi polku ja Rompin polku eivät tuottanet erikoisempia lajeja. Kuuden kilometrin raskas Pine Tree polku (emme käyneet) on ehkä ainoa, joka voi tuottaa palkinnoksi endeemisen vuoritäpläfasaanin, FH:n haetuimman lajin. Samalla polulla ja sen alussa High Pines Bungalowin ympäristössä on usein nähty sinilakkitimali (Cutia), sekin yksi FH:n erikoisuuksista.
Kuantan Bungalow: Korkealla kukkulalla sijaitseva mökki oli viikolla tyhjänä ja vietimme sen pihalla pari iltaa ihan vain komeiden maisemien vuoksi. Uurresarvinokat lensivät yöpymispaikoilleen ja ohimenevissä lintuaalloissa mm. keltapäätimaleita (meidän ainoat) ja sundannakkeli.
Havaintoja nisäkkäistä – Kaksi lehtiapinalajia, silmälasilanguri (Dusky Langur) 6+5 ja raitasureli (Banded Langur) 2 vesiputoustien varrella. Siamanki perhe (emot ja poikanen) hyvin näkyvillä latvassa Bishop-polulla ja kaksi siamankia ylöstulotien varrella samassa puussa keisarisarvinokkien kanssa. Himalajanviiruorava yleinen (esiintyy niemimaan kukkula-alueilla).
Taman Negara (TN) 28.2. - 13.3.
Taman Negaran kansallispuisto (4343 km2!) on lintuharrastajien keskuudessa tunnettu alankosademetsä lajeistaan. Kaikkiaan alueella on havaittu noin 300 lajia. Retkeilypolkuja ja palveluja on puiston eteläreunalla, muuten koko alue on tietöntä villiä erämaata, jossa majailee tiikereitä (n. 200), aasiannorsuja, tapiireja, hunajakarhuja ym. sekä vielä noin 200 batek heb -heimon alkuasukasta, joilla on oikeus vapaasti vaeltaa alueella ja metsästää puhallusputkillaan.
Ajoitus ja sää – Kansallispuiston eteläreunalla sijaitseva Kula Tahan kylä retkeilypalveluineen elää ohitse virtaavan Tempelingjoen rytmin mukaan. Nyt maaliskuussa vedenpinta oli ehtinyt laskea huomattavasti loka-joulukuun sateisimman kauden jälkeen ja lautoille rakennetut kelluvat jokiravintolat oli siirretty satakunta metriä keskemmälle jokiuomaa. Juuri helmi-maaliskuu on ehkä parasta aikaa, pahimmat sateet ovat takanapäin, mutta sivujoissa on vielä vettä riittävästi veneillä liikkumiseen niin, että esimerkiksi Tahanjoelle pääsee katsomaan pikkukalakotkia ja hyvin harvinaista aasianuikkukanaa. Tullessamme paikalle TN:ssa oli ollut pitkään poikkeuksellisen vähäsateista eikä meidän paikalla ollessammekaan satanut kuin kerran kevyt iltapäiväkuuro. Polut eivät olleet mutaisia eikä verijuotikkaita näkynyt yhtään! Lämpötila öisin vähän yli parikymmentä astetta, päivisin yli kolmekymmentä (arvioita).
Majoitus – Kuala Tahan kylässä on runsaasti edullista majoitusta johtuen ilmiselvästä ylikapasiteetista. Me majoituimme Durain neuvon avulla poliisiaseman ja moskeijan välissä sijaitsevassa Tahan Guest House'ssa TGH67@hotmail.com, noin kymmenen minuutin kävelymatkan päässä kelluvista ravintoloista ja ylityspaikasta kansallispuiston puolelle. Kahden hengen siisti huone tuulettimella, suihkulla ja parvekkeella maksoi 40RM. Ensimmäisenä aamuna vähän hypättiin sängystä kun äkkiä nurkan takaa kaiuttimesta rämähti rukouskutsu. Ystävällinen omistaja Hamid on lintuharrastaja ja paikallisen lintukerhon vetäjä. Aulassa on alueen lintulista ja kansiot täynnä matkaraportteja ympäri Malesiaa. Hamidilla oli kuitenkin suunnitelmia myydä motellinsa, joten voi olla ettei hän ole enää paikalla.
Kansallispuiston puolella Tempelingjokea, vastapäätä Kuala Tahan kylää, sijaitsee varsinainen "virallinen" päämajoituskeskus Taman Negara Resort http://www.tamannegararesort.com, mutta sen ilmastoidut mökit olivat kaukana siitä mitä me olimme valmiit maksamaan (minimihinta 50 U$/yö yhdeltä hengeltä). Päämajoituskeskuksen takana heti Tahanjoen polun alussa on TN: n halvin majoitus vaihtoehto, pieni leiriaukea telttailijoille, paikalla on myös suihkut ja keittiö omien ruokien valmistukseen (varo varastelevia jaavanmakakeja). Teltan vuokraus 15RM/yö. Päämajoituskeskuksessa on myös hostelli, mutta onko se varattu vain koululaisille yms. ja paljonko yöpyminen maksaa, siitä minulla ei ole tietoa.
Taman Negara Resort huolehtii myös Kuala Trengganin mökkien vuokraamisesta muutaman kilometrin verran ylempänä Tempelingjoen rannalla. Hinnat ovat kuitenkin samaa korkeaa tasoa kuin pääkeskuksessa, mutta ihmishälinää on vähemmän. Trenggan näytti rauhalliselta paikalta, muutama mökki metsän siimeksessä ja kauniilla hiekkarannalla voi halvempana vaihtoehtona myös telttailla. Paikalla on pieni kanttiini. Polkuja on vain yksi, joten linturetkeily on rajoittunutta.
Ruokailu – Ehdottomasti kelluvat ravintolat! Meidän kantapaikaksi muodostui Lia Restaurant. Koko perheen voimin pyöritetyssä Lia'ssa sai syödyksi hyvin ja edullisesti sekä kuulla tuoreimmat uutiset muilta lintuharrastajilta. Ruokapöydästä sai astuttua suoraan veneeseen, joka heittää muutamassa sekunnissa joen yli kansallispuiston puolelle. Päämajoituskeskuksen luksus ravintolassa saa samaa ruokaa jos haluaa maksaa kymmenkertaisen hinnan. Kuala Tahan kylässä on lukuisia pikku puoteja pullotetun juomaveden ja retkieväiden hankkimiseksi.
Kartat – Puiston pääkeskuksen palvelupisteestä ei ollut saatavissa kuin hyvin heikkotasoinen karttakopio, jolla ei ole arvoa polkuja etsivälle. Henkilökunta vaikutti hivenen yllättyneeltä, että joku kysyi karttaa. Parhaat kartat paikan päällä olivatkin pääkeskuksen pihamaalla olevilla seinätauluilla. Ne voi jäljentää omaan vihkoon muistin virkistämiseksi. Kartoilla oli polkujen pituudet ja arvioidut ajat normaalilla kävelyvauhdilla. Joka tapauksessa polut oppii nopeasti ja ne on merkitty erittäin hyvin maastoon. Kaikki alankosademetsien lajit löytyvät lähipoluilta päivän matkan päästä, joten kartta on lopultakin melko tarpeeton. Melko hyvä kartta, jossa näkyvät kaikki polut aina Gunung Tahan vuorelle saakka (yhdeksän päivän retki) löytyy osoitteesta http://www.taman-negara.com/map.
Kulkuyhteydet – Fraser's Hillistä: Lähdimme aamukahdeksalta Durain ystävän kyyditsemänä henkilöautolla Kuala Tempelingiin (200RM). Saman reitin pääsee myös linja-autolla mikä tarkoittaa kuitenkin neljää auton vaihtoa matkan varrella. Kaikki liikenne Taman Negaraan ja takaisin keskittyy Kuala Tempelingiin, josta veneet lähtevät kahdesti päivässä (klo 09.00 ja 14.00) Kuala Tahaniin, kansallispuiston eteläreunalle. Vaihtoehtoja on kaksi, Taman Negara Resortin veneet tai Nusa Campin veneet, menopaluu lipun hinta muistaakseni n. 50RM hengeltä. Ainakin Nusa Campin lipussa paluupäivän sai jättää avoimeksi. Klo 14.00 lähtenyt vene oli perillä Kuala Tahanissa klo 16.45 (69 km). Venematka oli hyvin rentouttava maisemaretki ja nostatti tunnelmaa ja odotuksia. Jalokotka rantapuussa oli komeimpia.
Paluumatkalle lähdimme Nusa Campin laiturilta Kuala Tahanista klo 09.00. Samalla kun annoimme venematkan paluulippumme niin ostimme jo ennakkoon linja-autolipun Kula Lumpuriin (halpa). Vajaan kolmen tunnin venematkan jälkeen olimme perillä Kuala Tembelingin laiturilla, josta linja-auto lähti pienen odottelun jälkeen Kuala Lumpuriin, jossa perillä neljän tunnin kuluttua.
Kuala Lumpurista: Pudurayan linja-autoasemalta lähtee linja-autoja ja minibusseja suoraan Kula Tembelingiin.
Lisätietoja – Taman Negarasta on useampia kauniita kuvateoksia ja laajoja selostuksia matkaoppaissa. Lintu- ja luontoretkeilijälle sopivin on Taman Negara Malaysia's Premier National Park / New Holland Publishers (vuodelta 2001) ISBN 1 85974 259 9. Kätevässä maastoon mukaan tarkoitetussa oppaassa on kaikki tiedot poluista karttoineen, neuvot pitkien retkien suunnitteluun sademetsässä ja kuvaukset monista eläimistä ja kasveista.
Ongelmat – Hattu ja hyönteiskarkote on hyvä pitää mukana, korkea puusto ei suojaa auringolta ihan kaikkialla ja iltaisin oli jonkun verran hyttysiä. Juotikassukkia emme tällä kertaa tarvinneet vähien sateiden ansiosta, mutta niitä on varmasti näillä poluilla sateisimpina aikoina. Ei kannata rehkiä liikaa, paita kastuu muutenkin tässä ilmastossa ja se vie vaan voimavaroja tulevilta päiviltä. Pari litraa juotavaa reppuun ennen retkelle lähtöä. Kuala Tahan kylässä ei ole pankkia, joten käteistä riittävästi mukaan.
Linturetkeily:
Polut olivat yllättävän rauhallisia vaikka TN:ssa vierailee kymmeniä tuhansia kävijöitä vuosittain. Suurimmalle osalle vierailijoista TN kuuluu vain osana matkapakettiin. Yksi tai kaksi yöpymistä paikalla ja vaarallinen seikkailu viidakossa on suoritettu – poistumatta sataa metriä kauemmas ilmastoidusta mökistä ja baaritiskistä. Nuoret, todella seikkailunhaluiset puolestaan painuvat painavine reppuineen kaukaisille poluille päiväkausiksi.
Vaikka majoituimme Kuala Tahan kylässä "väärällä" puolella jokea niin siitä ei ollut haittaa retkeilylle. Lia Restaurantin pojat heräilivät seitsemältä ja heittivät meidät veneellä kansallispuiston puolelle kun päivä oli juuri valkenemassa. Veneessä on kuppi johon maksun voi laittaa (menopaluu 1RM). Ehkä olisimme kuulleet yölintuja enemmän ja nähneet lisää nisäkkäitä jos olisimme majoittuneet muutaman yön piilotorneissa polkujen varsilla (5RM)?
Muutaman kilometrin pituiset polut pääkeskuksen takana pitävät sisällään kaikki alankosademetsien lajit, se on sitten eri asia osuuko ne kohdalle ja tunnistaako äänet, useimmiten kun linnuista ei näy vilaustakaan tiheässä kasvillisuudessa. Äänten etukäteen opiskelusta on todella hyötyä ja ääniä kannattaa myös nauhoittaa myöhempää selvitystä varten. Sitkeys ja kärsivällisyys on arvossaan näissä metsissä eikä niinkään se, että yrittää kiirehtiä alueen kaikki polut ja piilotornit.
Retkeilimme parina aamuna myös Kuala Tahan kylän takana pienellä puutarha-alueella saaden mukavan lisäyksen sekundaarimaastojen lajeja, parhaimpana ohimatkalla ollut harvinainen sundanviherkyyhky. Majapaikkamme Tahan Guest Housen pihapiirin matalista puista kukastajien näkeminen onnistui helpommin kuin muualla. Kokeilin myös kumipuuplantaasia kylän takana (ruskotuhkakerttu ainoa laji). Paikallisten kavereiden Durain ja Hamidin kanssa kävimme autolla iltapäiväretkellä Kuala Tahan hyljätyllä vanhalla lentokentällä katsomassa kenttähyyppiä, samalla reissulla näimme myös ainoan sundanhaukkasemme tien varren kuivassa puussa.
Vaihtelun ja huvin vuoksi teimme myös pari veneretkeä Tembelingjoen yläjuoksun suuntaan. Niitä voi kysyä Lia Restaurantista, esimerkiksi koko päivän reissu Kula Keniamiin mukavine koskenlaskuineen maksoi neljältä hengeltä 100RM ja Kuala Trengganiin 80RM. Molemmissa paikoissa jäi aikaa myös muutaman tunnin metsäretkeilyyn. Kuala Trengganissa oli melko mukavasti lintuja lyhyellä polulla Kumbangin piilotornille, norsut olivat kuitenkin hajottaneet tornin äskettäin. Tornin ympäristö oli täynnä norsujen lantakasoja.
Sungai Tahanjoelle (sungai = joki) kannattaa ehdottomasti lähteä jo pelkästään uskomattoman kauniiden näkymien ansiosta eikä vain pikkukalakotkan tähden, joka on varma tällä joella. Koska joki on kansallispuiston sisällä pitää vene kuljettajineen varata Taman Negara Resortin varaustoimistosta (90RM). Mainitsin varausta tehdessä olevamme lintuharrastajia ja pääsimme seuraavana aamuna (klo 09.00) ensimmäisenä joelle ennen kuin muut veneet olisivat säikyttäneet linnut pois. Pikkukalakotkat tuli nähtyä ja täytenä yllätyksenä mustapikkuhaikara. Vene vei Lata Berkohin koskelle, viivyimme jonkin aikaa ja paluumatkalla ajettiin ilman moottoria myötävirtaan, kaunista kuin paratiisissa.
Eräs kelluvista ravintoloista (Ombak) järjestää yösafareita Kuala Tahan kylän takaisille öljypalmuplantaaseille (25RM/henki). Näimme vain pari yöpyvää smyrnankalastajaa ja pienen leopardikissan sekä yhden tornipöllön, mutta mitä muuta öljypalmuplantaaseilta voi odottaakaan?
Tahanjoen polku (River Trail): Lähtee pääkeskuksen minimarketin ohitse mäelle, jonka jälkeen leiriaukean läpi metsään. Tahanjoen rantaa myötäilevä polku, jonka varrella Lubuk Simpon uimapaikka ja Tabingin piilotorni. Mielestämme poluista paras ja maasto mukavan tasaista. Polulla on melko vähän kulkijoita aamuisin varsinkin Bukit Teresekin suuntaan eriytyvän polkuhaaran jälkeen. Hiljaa kulkien, pysähdellen ja kuulostellen jokaista ääntelijää tältä polulta kertyi mahtava lajisaldo ja joka päivä jotakin uutta.
Polun alussa heti leiriaukean jälkeen oli useina aamuina sukeltajahaarapyrstö keskellä polkua etsimässä ravintoa mikäli kukaan ei ollut ehtinyt polulle ennen meitä. Tämän jälkeen ennen vanhaa pumppurakennusta pieni aukea, jonka hedelmäpuissa mm. bulbuleita, viherharlekiini ja hauskan näköinen punanaamakyyhky. Seuraavien useiden puronotkojen kohdalla aina Tabingin piilotornille saakka kannattaa olla pitempään hiljaa passissa mm. kolmivarvaskalastajan, viherlakkikalastajan, kastanjahaarapystön (Tabing piilotornin purolla), kirjosiipisiepon ja sinisatakielen varalta.
Kaukoputkelle ei ollut paljon käyttöä TN: ssa. Yksi hyvä paikka kuitenkin löytyi Lubuk Simpon uimapaikalta noin 300 m yläjuoksulle päin, jossa heti riippusillan jälkeen rannassa avoin penger ja melko laajat näkymät. Aamutunteina vastarannan kuivissa latvoissa lepäili aina jotakin mielenkiintoista: kyyhkyjä, bulbuleita (mm. sinirinta- ja pilkkasiipibulbuli), käpinkäisiä, seppiä... muutamista lajeista saimme tältä paikalta kaukoputken avulla ainoat havaintomme TN: sta. Tätä paikkaa edemmäs ei putkea ja jalustaa kannata kanniskella, kasvillisuus muuttuu liian sulkeutuneeksi.
Jenet Muda ja Bukit Teresek polut: Kävimme vain kerran, maasto paljon jyrkempää kuin Tahanjoen polulla. Kokemuksesta en suosittele kiertämään Jenet Muda polkua myötäpäivään varsinkaan keskipäivän kuumuudessa, voi tulla vähän hiki jyrkissä nousuissa. Paras havainto argusfasaanin soidinareena Jenet Muda polulla (koiras oli siivonnut kaikki pudonneet lehdet maasta). Monien mielestä Jenet Mudalla on eniten lintuja alueen poluista, me puolestamme pidimme parhaimpana Tahanjoen polkua. Bukit Teresek polulla on näköalapaikkojensa ja Canopy Walkin takia aika lailla liikennettä.
Swamp Loop polku: Ehkä vähän vaikea löytää polun alkua, mutta se erkanee heti vasemmalle kun astut metsään mennessäsi Bumbun Tahan piilotornille. Lyhyt polku heti päämajoitusalueen takana tarjoaa hyviä lintuja, etupäässä matalalla maassa liikkuvia, kunhan malttaa liikkua hiljaa hiipimällä. Malesiantäpläfasaani hiippaili ja huuteli melko aktiivisesti (alkaa äkillisesti räjähtävällä kaklatuksella ja muuttuu käheäksi kotkotukseksi), leukalapputimalit rapistelivat maassa ja viiruotsatimalit rakensivat pesää ihan polun vieressä... muutamat ovat nähneet polulla aika hyvin myös pittoja. Polun sivussa sijaitsevasta Tahan piilotornista on näkymä aukealle suolle: bulbuleita, räätäleitä ym. näkyvillä ja isohelmitikat kuuluivat säännöllisesti iltaisin. Hämärän tullessa aukealle ilmaantui partasikoja ja sambarhirviä.
Päämajoituskeskuksen alue (Taman Negara Resort): Kannattaa uhrata jokunen tunti majoituskeskuksen kukkivien koristepuiden äärellä lukkisten (viisi lajia), kyyhkyjen ym. kiikarointiin.
Kuala Tahan vanha lentokenttä: Muutaman kilometrin päässä kylään saapuvan tien varrella. Kenttä on hylätty ja nykyisin sillä laiduntaa isoja, mutta arkoja puhveleita. Kävimme Hamidin autolla iltapäiväretkellä katsomassa paikalla asustavia kenttähyyppiä. Kentältä näkyi muutamia petoja, mutta jäivät määrittämättä ilman kaukoputkea. Kentän laidalla mustavatsamalkoha ja maantien varrella sundanhaukkanen.
Havaintoja nisäkkäistä ja matelijoista – Hyönteissyöjälepakkoja, jaavanmakakeja, lareja (vain kuului), intiansivettikissa iltahämärässä leiripaikan metsänreunassa, tiikerin jäljet mudassa puron reunalla Kula Trengganin ja Kumbang piilotornin välisellä polulla, samalla polulla paikoitellen runsaasti aasiannorsujen lantakasoja ja niiden katkomia nuoria puita ja olivat myös rikkoneet opastekylttejä ja hajottaneet piilotornin!, kaksi leopardikissaa iltayöllä öljypalmuplantaaseilla, partasikoja Tahan piilotornilla ja tonkimisjälkiä muualla, kääpiökauriita iltahämärässä Tahanjoen polulla, sambarhirviä Tahan piilotornilla, mustajättiorava Tembelingjoen rantapuissa matkalla Kuala Keniamiin ja muutamia prevostinoravia sekä pienempiä oravalajeja.
Varaani yleinen jokivarsilla, esimerkiksi Lubuk Simpon uimapaikan lähellä parimetrinen jättiläinen. Näimme vain kaksi käärmettä, molemmat erikoisen värisiä: toinen oli toista metriä pitkä ja ohut kuin musta lanka, jonka pää kirkkaan punainen ja toinen, väriltään oranssi käärme oli juuri nielemässä leuka ammollaan sammakkoa.
Kuala Selangor (KS) 13.- 16.3.
Kuala Lumpurista 65 km luoteeseen sijaitseva rannikkokosteikko, joka lisää mukavasti niemimaalle suuntautuvan matkan lajimäärää. KS on kansallispuisto, jota hallinnoi ja hoitaa vapaaehtoisvoimin Malesian luonnonsuojeluliitto (MNS = Malaysian Nature Society). Alueen Malesian kielinen nimi on Taman Alam Kuala Selangor. Tärkeimpiä käynnissä olevia projekteja on uhanalaisten sundaniibishaikaroiden suojelu, lintuja pidetään suuressa häkissä tulevaa vapauttamista varten. Alueella on havaittu noin 160 lintulajia. Sekundaarimetsää on 201 ha ja mangrovemetsää 95 ha. Alueen keskellä on säännöstelty parin hehtaarin kokoinen matala allas. Opastuskeskus, havaintotornit, piilokojut ja hyvä polkuverkosto tekevät retkeilyn mukavan leppoisaksi.
Ajoitus ja sää – Lajimäärä suurimmillaan pohjoisen talvikuukausina, jolloin talvehtivia ja muuttavia kahlaajia sekä kosteikkojen varpuslintuja eniten paikalla. Torstaina saimme retkeillä kaikessa rauhassa altaan ympärillä, mutta jo perjantai iltana väkeä oli poluilla tosi paljon. Ei siis ehkä kovin hyvä paikka käydä viikonloppuina. KS on jo aamu yhdeksästä lähtien hyvin kuuma paikka koska matala sekundaarinen puusto ei anna suojaa auringolta. Niemimaalla oli ollut pitkään poikkeuksellisen kuivaa ja jostain metsäpaloalueilta kulkeutui ajoittain aika sakeasti savusumua.
Majoitus – Malesian luonnonsuojeluliitolla (Malaysian Nature Society) on opastuskeskuksen vieressä pieniä mökkejä hintaan 45RM/yö, ei ilmastointia. Tiedustelut KSNP_MNS@hotmail.com tai 03-32892294. Me majoituimme kaupungissa Hotel Kuala Selangorissa, vain puolen kilometrin päässä suojelualueelta. Ilmastoitu huone 50RM/yö (90-92B Jalan Stesen, puh. 03-8892709).
Ruokailu – Suojelualueella ei ole ruokapaikkoja. Kaupungissa 99 Restaurantoli paras.
Kartat – Suojelualueen opastuskeskuksesta saa hyvän karttakopion alueen poluista.
Kulkuyhteydet – Linja-auto Kula Selangoriin lähtee Kuala Lumpurista Pudurayan linja-autoasemalta laiturilta 23. Lipun voi ostaa autossa (muutama ringgit). Matka kestää pari tuntia. Hotel Selangor on päätepysäkillä torin laidassa. Takaisin Kuala Lumpuriin mentäessä on ensin otettava taksi, joka vie kaupungin laidalle linja-autoasemalle.
Lisätietoja – Malaysia Nature Societyn sivuilta http://www.mns.org.my
Ongelmia – Valitettavasti varsinaiselle mangrovealueelle ei päässyt koska pitkospuupolku oli epäkunnossa ja suljettu. Jotkut ovat myös harmitelleet, ettei alueella ole mahdollista päästä rantalietteille mangrovemetsän taakse missä on paljon enemmän kahlaajia.
Hyönteiskarkote välttämätön, suojelualueella on heti hämärän laskeutuessa hyttysiä todella paljon. Hyttysiä on öisin myös kaupungissa, joten kuumassa KS:ssa ilmastoitu hotellihuone on välttämättömyys.
Linturetkeily:
Suojelualue on aivan kaupungin kupeella kymmenen minuutin kävelymatkan päässä. Jos majoitut Hotelli Selangorissa, kierrä korttelin taakse, jossa kadun toisella puolen näkyy pieni parkkipaikka ja opastetaulu. Tästä lähtee kapea kävelytie ohittaen opiskelijoiden asuntolat kunnes saavut suojelualueen parkkipaikalle. Opastuskeskus ja suojelualue ovat parkkipaikan takana. Sisäänpääsymaksu 2RM maksetaan opastuskeskuksen sisällä. Ulkoseinän taululla on kävijöiden tuoreimpia havaintoja. Kaukoputkesta on hyötyä altaan lintutorneissa.
Suojelualueella on neljä polkua, joista pisin on Langur polku (1.1 km). Me retkeilimme kuitenkin vain altaan kiertävällä pengertiellä ja näimme silti lähes kaikki alueen erikoisuudet kuten Mangrove Pitta, ruostevatsamalkohan, seepraluhtakanan, kiinanhuitin, kukkorääkän, mustakulmakerttusen, sarasirkkalinnun, tuhkaminivetin, viidakkomainan... Emme havainneet mangrovesinisieppoa, mutta jotkut olivat kuulleet sen polkujen varsilla. Idänsepelpöllönen kuului parkkipaikalle ja puistopöllö kuului Bukit Melawati kukkulalle sen pohjoispuolelta. Kilkkuseppä ja marmoriseppä näkyivät ja kuuluivat hyvin heti suojelualueen ulkopuolella Bukit Melawati kukkulan pohjoispuolella koulukeskuksen pihapuissa.
Havaintoja nisäkkäistä – Apinoita oli mukavasti. Allasta ympäröivällä pengertiellä taapersi isoja jaavanmakaki-laumoja ja töyhtölangureja näkyi helposti koska puusto on matalaa (poikaset appelsiininvärisiä!). Varaani yleinen, eräs näkemämme oli noin kahden metrin mittainen. Aika uhkaavan näköinen otus, mutta onneksi laji on vaaraton.